Todennäköisesti ensimmäistä kertaa ikinä mä aikataulutin tänään itelleni aivan omaa aikaa. Tai vähemmän runollisesti: kävin puolen tunnin ohjatussa venyttelyssä. Siinä sitten solmussa omien jalkojen välissä mietin, että tää on niitä asioita, jotka aina unohtuu. Juoksen, käyn salilla - treenaan mutten huolla. Mun venyttelyt pyöristyy kohti nollaa ja silti ihmettelen et miks jumittaa rankan päivän jälkeen. Ja sit käyn hierojalla avauttamassa paikkoja.
Mä tein tän saman itelleni tänä syksynä myös psyykkisellä puolella: suoritin. Aivan tajuttomasti. Lepo ja palautuminen merkkas mulle sitä, mistä otetaan aikaa uuteen käyttöön kun muuten ei riitä. Nyt on kipeytynyt, juminen ja voimaton olo.
Jos siis aikatauluttaisin ton levon, se tulis 'suoritettua' niinkuin muukin kalenterintäyte? Jos pyhitän viikossa ainakin puoli tuntia venyttelylle? Jos varaisinkin aikaa itelleni - ei millekään - lepäämiselle, laiskuudelle, aikaansaamattomuudellenja valumiselle? Niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti